"Ei sieltä ovesta tulla sisään ihan miten sattuu" : henkilöstöjohdon kehollinen työ

Tämä pro gradu -tutkimus valottaa henkilöstöjohdon työn kehollisia käytäntöjä sekä niille annettuja merkityksiä. Kehollisella työllä tarkoitetaan hiljaista tietoa siitä, millainen työssä kuuluu olla ja kuinka kehoa voi käyttää tietoisesti osana jokapäiväistä työtä. Kehollinen työ ei ole synonyymi fyysiselle työlle, vaan se tarkoittaa sitä, kuinka kehoa voi käyttää hienovaraisena instrumenttina työn tekemisessä ja merkityksien välittämisen keinona. Käsitteenä kehollinen työ paikantuu osaksi keskustelua työn uudesta ruumiillisuudesta, jolla tarkoitetaan kaikkia niitä kehon käyttämisen tapoja, jotka ilmenevät erityisesti 2000-luvun työelämässä. Tutkimuksen teoreettis-metodologisena lähtökohtana toimii sosiaalikonstruktionistinen käsitys siitä, että todellisuus on sosiaalisesti rakentunut ja keholla voidaan välittää merkityksiä vuorovaikutuksessa. Kehon käyttäminen työelämässä on luonteeltaan performatiivista ja kehoa käytetään tietoisesti työelämässä pyrittäessä eri päämääriin. Teoreettisena taustana toimii Erving Goffmanin käsitykset vuorovaikutuksen performatiivisesta luonteesta. Näkemykset esimerkiksi HR:n roolista organisaatiossa välittyvät paitsi verbaalisen viestinnän kautta, myös yksittäisen henkilöstöjohdon edustajan kehollisten käytäntöjen kautta. Aineisto on kerätty haastattelemalla kahdeksaa henkilöstöjohdon edustajaa ensimmäisen ja toisen sektorin organisaatioista eri aloilta. Tutkimus pyrkii vastaamaan seuraaviin kysymyksiin: Millaista kehollista työtä henkilöstöjohtajat tekevät? Millaisia merkityksiä tutkittavat antavat tekemälleen kehotyölle ja keholleen työympäristössä? Tutkimus selvittää konkreettisia kehollisen työn tekemisen tapoja teoriahjaavan sisällönanalyysin avulla. Kehotyölle annettuja merkityksiä tutkitaan diskurssianalyysin avulla. Tutkimuksesta selvisi, että henkilöstöjohdon edustajat muokkaavat ympäristöään, ulkoista olemustaan ja esiintymistapaansa saavuttaakseen eri tavoitteita. He käyttävät kehoaan työssä paremman johtamisen välineenä, erityisesti oikeanlaisen ilmapiirin luomisessa sekä helposti lähestyttävyyden performansseissa. Kehollista työtä on mahdollista tehdä ymmärrettäväksi useista merkityssysteemeistä käsin. Haastateltavien puheesta esiinnousseita diskursseja ovat luonnollisuuden, ammatillisuuden, inhimillisyyden, tehokkuuden sekä sukupuolen ja seksuaalisuuden diskurssit. Aikana, jolloin henkilöstön merkitys organisaation strategisena menestystekijänä on yhä tärkeämpää, on kannattavaa tarkastella myös sitä, kuinka kehollisia toimintatapoja voi aktiivisesti hyödyntää osana henkilöstöjohdon työtä